Etusivu » Kosmetiikka » Kosmetiikan lainsäädäntö » Kosmetiikan mainonta

Kosmetiikan mainonnassa noudatetaan rehellisyyden ja vastuullisuuden periaatteita

Kosmetiikan mainonta on viestintää yritysten ja kuluttajien välillä ja sen tavoitteena on tuottaa totuudenmukaista tietoa tuotteista niin, että kuluttaja pystyy väittämien avulla vertailemaan tuotteita ja tekemään ostopäätöksen. Kokonaisuudessaan kosmetiikkaa koskevat samat markkinoinnin ja mainonnan säännöt kuin muitakin kuluttajatuotteita. Siinä on huomioitava mm. direktiivit sopimattomista kaupallisista menettelyistä ja harhaanjohtavasta ja vertailevasta markkinoinnista. Lisäksi kosmetiikan väittämille on omaa lainsäädäntöä – EU:n kosmetiikka-asetus ja ns. kosmetiikan väittämäasetus (655/2013/EU).

Kosmetiikan väittämäasetus rakentuu kuuden elementin eli kriteerin ympärille. Kriteerit väittämille ovat: lainmukaisuus, totuudenmukaisuus, rehellisyys, oikeudenmukaisuus, väittämien on mahdollistettava ostopäätökset ja niiden tulee perustua riittävään näyttöön. Jokaista kosmetiikan väittämää on peilattava näihin, koska kyseessä on EU-tason asetus ja kriteerit ovat lainsäädännöllisesti sitovat.

Alan itsesäätelyohjeet

Kosmetiikka-alan eurooppalainen kattojärjestö Cosmetics Europe laati 2015 alalle vastuullisen kosmetiikan markkinoinnin itsesäätelyohjeet, jotka on päivitetty 2020. Kaikki Cosmetics Europen jäsenyritykset, mukaan lukien Kosmetiikka- ja hygieniateollisuus ry:n jäsenet, ovat sitoutuneet noudattamaan näitä ohjeita. Itsesäätelyohjeet täydentävät lainsäädäntöä ja niiden valmistelussa on otettu huomioon kosmetiikan väittämiä koskevan asetuksen vaatimukset (655/2013/EU).

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on markkinointia valvovana viranomaisena tutustunut vuonna 2012 laadittuihin ohjeisiin ja pitää niitä kattavina. Ohjeiden tavoitteena on lisätä kuluttajien tyytyväisyyttä kosmetiikan mainontaan ja heidän mahdollisuuksiaan tehdä tietoisia ostopäätöksiä. Lähtökohtana on, että markkinointi on rehellistä ja totuudenmukaista.

CE Charter News Item 1 360x240

Kosmetiikan mainonnan oltava rehellistä

Rehellisyys on tuotteiden vastuullisen mainonnan perusta. Kosmeettisten valmisteiden markkinoinnin pitää olla totuudenmukaista, eikä sillä saa johtaa kuluttajaa harhaan. Tuotetta koskevien väittämien tulee perustua näyttöön ja olla lain mukaisia. Väittämien esittämisessä tulee huomioida asiayhteys ja erityisolosuhteet, mukaan lukien sosiaaliset ja kulttuuriset seikat.

Kosmetiikan valmistajilla on oltava todisteet siitä, että tuotteet toimivat luvatulla tavalla ja valmistajat ovat vastuussa esittämistään väitteistä. Kosmetiikan valvovalla viranomaisella on oikeus nähdä tuotteiden tuotetiedot, jotka sisältävät myös tiedot väittämistä.

Kosmetiikan mainonnan valvonta Suomessa

Suomessa kosmeettisia valmisteita koskevien säännösten noudattamista valvovat Tukes ja Tulli. Tukes voi valvonnassaan puuttua kosmetiikan väittämiin erityisesti Suomessa toimivien tahojen osalta. Mikäli kosmeettisen valmisteen vastuuhenkilö on sijoittunut muualle EU-alueella, Tukes voi olla yhteydessä kyseisen maan valvontaviranomaisiin.

Lisäksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto valvoo kosmetiikkamainonnan (muiden kuluttajatuotteiden tapaan) yleiskuvaa ja harhaanjohtavuutta. Kuluttaja-asiamies on laatinut yhdessä Kosmetiikka- ja hygieniateollisuus ry:n (ent. Teknokemian Yhdistys) kanssa Kosmetiikan mainonnan pelisäännöt

Lisätietoja kosmetiikan mainonnasta

Näin kosmetiikkaa testataan

Mikäli kosmetiikkamainonnassa käytetään tosiasiaväittämiä, tällöin mainoksessa on annettava väitteen tueksi tiedot siitä, minkälaiseen tutkimukseen väite perustuu – onko tutkimus itsearviointi vai jokin muu tutkimus, testiryhmän koko sekä se, miten tuotteesta voi saada lisätietoja (esim. www-sivut). Oheisissa taulukoissa annetaan esimerkkejä kosmetiikalle tehtävistä testistä ja niihin perustuvista väittämistä. Kaikki testitulokset pitää dokumentoida ja ne on tarvittaessa oltava valvovien viranomaisten saatavilla.

Kliininen testi Kliinisesti tutkittu tarkoittaa sitä, että testeissä käytetään vapaaehtoisia koehenkilöitä valvotuissa olosuhteissa ja tuloksen arvioi tai mittaa lääkäri tai muu tieteellisesti pätevä henkilö, ei koehenkilö itse.
 ItsearviointiItsearvioinnissa valittu kohderyhmä testaa tuotetta tietyn ajan ja antaa siitä henkilökohtaisen arvionsa. 
SPF (Sun Protection Factor)Aurinkosuojakertoimen (SPF) testit tehdään standardoiduilla menetelmällä: Sun Protection Factor (SPF): The Standard EN ISO 24444:2010 Cosmetics ‐ Sun protection test methods ‐ In vivo determination of the sun protection factor (SPF). 
UVA-suoja Aurinkosuojatuotteen UVA-suojan teho testataan jollakin seuraavista menetelmistä:The Standard EN ISO 24443:2012 Cosmetics – Sun protection test methods – In vitro determination of sunscreen UVA photoprotectionStandard EN ISO 24442:2011 Cosmetics ‐ Sun protection test methods ‐ In vivo determination of sunscreen UVA protectionColipa Guidelines – Method for in vitro Determination of UVA protection, 2011.
Aurinkosuojien vedenkestävyysAurinkosuojien vedenkestävyys testataan käyttäen seuraavaa menetelmää: Colipa Guidelines for Evaluating Sun Product Water Resistance, 2005.
In vivo, In vitro ja In silicoValmiiden kosmetiikkatuotteiden tai niiden raaka-aineiden testaamiseen ei EU:ssa saa enää käyttää eläinkokeita.In vivo -testeillä tarkoitetaan valmiiden kosmetiikkatuotteiden testausta ihmisen iholla.  In vitro -testeillä tarkoitetaan ”koeputkessa” tehtäviä testejä, joissa käytetään esim. soluviljelmiä.   In silico -tutkimuksissa käytetään tietokoneohjelmia/ -mallinnuksia.
Mitä eri väittämät tarkoittavat?
Dermatologisesti testattu Dermatologisesti testattu tarkoittaa, että tuote on testattu iholla ihotautilääkärin valvonnassa.
Hajusteeton Hajusteettomaan tuotteeseen ei ole lisätty tarkoituksella mitään hajusteainesosaa. Hajusteeton ei tarkoita samaa kuin tuoksuton, koska myös kaikilla raaka-aineilla on omat tuoksunsa.
Säilöntäaineeton Tuote on säilöntäaineeton, mikäli siinä ei ole käytetty kosmetiikka-asetuksen liitteessä V (sallitut säilöntäaineet) lueteltuja ainesosia. Mikäli tuotteessa ei ole säilöntäainetta, säilyvyys on varmistettu muilla tavoin. Säilöntäaineettomaksi ei sellaista tuotetta, joka ei säilyäkseen edes tarvitsisi varsinaista säilöntäainetta, esim. paljon alkoholia sisältävät tuotteet.
Suojakerroin UVB-suojaSuojakerroin merkitään sekä numeroin että sanallisesti (matala, keskitason, korkea ja erittäin korkea suoja). Esim. suojakerroin 30 tarkoittaa, että auringossa voi oleskella palamatta 30-kertaisen ajan verrattuna siihen aikaan, jonka kunkin oma iho kestää aurinkoa ilman suojaa.
UVA-suojaUVA-suojan on oltava vähintään 1/3 UVB-suojasta. UVA-suojakerrointa ei merkitä pakkaukseen, mutta UVA-logo kertoo, mikäli tämä vaatimus täyttyy.
Vedenkestävä aurinkosuojaVedenkestävänä saa mainostaa aurinkosuojatuotetta, jonka suojatehosta on jäljellä vähintään 50 % kahden 20 minuutin vesikylvyn jälkeen. Vedenkestävyys ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tuotteita tarvitsisi lisätä säännöllisesti.
AllergiavapaaTällaista ei saa väittää. Allergiat ovat yksilöllisiä ominaisuuksia, eikä 100 % varmuutta tuotteiden sopivuudesta pystytä takaamaan.
Luonnonkosmetiikka

Luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan kosmetiikan tuotteita, joiden valmistuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota ainesosien luonnolliseen alkuperään sekä siihen, miten tuotteen elinkaari vaikuttaa ihmiseen ja ympäristöön. Synteettisten, eli ihmisen valmistamien ainesosien sijaan luonnonkosmetiikassa käytetään luonnosta peräisin olevia raaka-aineita.

Myös niin kutsuttu ”tavallinen” kosmetiikka sisältää luonnosta saatavia raaka-aineita. Itse asiassa suurin osa kosmetiikan tuotteista sisältääkin yhdistelmän sekä synteettisiä että luonnosta peräisin olevia raaka-aineita.

Markkinoilla on saatavilla jokaisen kuluttajan toiveisiin sopivia kosmetiikkatuotteita, joiden koostumus vaihtelee täysin synteettisestä täysin luonnonmukaiseen. Tuotteen koostumuksen lisäksi ostoksen valintakriteerejä voivat olla esimerkiksi hinta, iho- tai hiustyyppi, tuotemerkki tai ostopaikka.

Synteettiset ja luonnon raaka-aineet

Eräitä raaka-aineita on saatavilla luonnossa, toiset raaka-aineet on kehitetty laboratorio-oloissa ja tiettyjä raaka-aineita taas käytetään sekä luonnosta peräisin olevassa että synteettisessä muodossa.

Esimerkiksi kahden tuoksumolekyylin rakenne voi olla samanlainen, mutta toinen on peräisin suoraan luonnosta ja toinen taas on synteettisesti valmistettu. Kun luonnon molekyylin rakenne on opittu toistamaan laboratoriossa, on sitä mahdollista valmistaa ilman, että kerätään tuoksua suoraan luonnosta. Kosmetiikan ainesosat ovat aina kemiallisia aineita, oli kyseessä sitten synteettinen tai luonnon raaka-aine.

Miksei kaikkia mahdollisia ainesosia korvata luonnosta peräisin olevilla vaihtoehdoilla?

Mikäli kaikki kosmetiikan valmistukseen käytetyt synteettiset aineet haluttaisiin korvata luonnon raaka-aineilla, ei luonnon raaka-aineita riittäisi käyttöön kestävällä tavalla. Osa raaka-aineista saadaan myös puhtaammiksi synteettisillä menetelmillä, mikä on yksi syy siihen, ettei synteettisiä aineita haluta aina korvata vastaavilla luonnon raaka-aineilla. Ainesosien käyttö on myös kustannuskysymys: luonnon raaka-aineiden kerääminen on hidasta ja niiden käsittely kallista. Luonnon raaka-aineet eivät myöskään ole turvallisuuden tae, mikä on yleinen uskomus, vaan kaikkien kosmetiikan raaka-aineiden, alkuperästä riippumatta, tulee olla turvallisia.

Samat turvallisuusvaatimukset koskevat kaikkea kosmetiikkaa

Kosmetiikkalainsäädännön näkökulmasta sekä luonnosta saatavien että synteettisten raaka-aineiden tulee olla kuluttajalle turvallisia ja täyttää myös tietyt ympäristövaatimukset.

Kaikkien valmiiden kosmetiikkatuotteiden turvallisuus on EU-lainsäädännön mukaan varmistettava kattavalla turvallisuusarvioinnilla. Lisäksi kaikkea kosmetiikkaa koskevat samat pakkausmerkintä-, valmistustapa-, valvonta- ja mainontasäädökset.

Minkälainen kosmetiikka on turvallista herkälle tai allergiselle?

Kosmetiikan ainesosille voi olla allerginen, oli kyse sitten synteettisistä tai luonnosta peräisin olevista ainesosista. Allergisuus tai herkistyminen on yksilöllistä, aivan kuten herkistyminen erilaisille ruoka-aineille. Suurin osa kuluttajista voi käyttää sekä luonnon- että tavallista kosmetiikkaa turvallisesti.

Yksittäisten ainesosien sopivuus tai paremmuus suhteessa toisiin riippuu kuluttajasta: mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovellu toiselle.

Ovatko luonnolliset ja kemiallisesti valmistetut ainesosat yhtä tehokkaita?

Kaikkea kosmetiikkaa ja niiden raaka-aineita koskevat sama lainsäädäntö ja vaatimukset. Ainesosien alkuperästä ei voi automaattisesti päätellä tuotteen tehokkuutta. Käytetään sitten luonnon raaka-aineita tai synteettisesti valmistettuja ainesosia, kaikkien mahdollisten tehokkuusväittämien pitää olla todistettavissa oikeiksi.

Kemiallisesti ei ole merkitystä sillä, onko jokin aine synteettisesti valmistettu vai luonnosta eristetty. Jos molemmat ovat puhtaita aineita, kyseessä on täysin sama molekyyli. Molemmat voivat siis olla yhtä tehokkaita.

Luonnon- ja luomukosmetiikka

Luomu- ja luonnonkosmetiikka ovat eri asioita. Luomu-sanalla viitataan raaka-aineisiin, jotka on tuotettu luonnonmukaisin menetelmin.

Luonnon- ja luomukosmetiikan raaka-aineille sekä tuotteiden määrittämiselle on olemassa ISO-standardit (ISO 16128-2:2017 ja ISO 16128‑1:2016). Lisäksi on useita eri luonnon- ja luomukosmetiikan sertifikaatteja, joiden vaatimukset eroavat jonkin verran toisistaan.

Vegaaninen kosmetiikka

Vegaaninen elämäntapa on aiempaa suositumpaa. Tämä näkyy myös vegaanisen kosmetiikan kysynnässä. Moni pohtii, mitä vegaaninen kosmetiikka on ja miten sen voi tunnistaa?

Vegaaniselle kosmetiikalle ei ole olemassa virallista määritelmää. Yleisesti ottaen vegaaninen kosmetiikka on sellaista, missä ei saa käyttää eläinperäisiä raaka-aineita lainkaan. Eläinperäisiä raaka-aineita ovat esimerkiksi mehiläisvaha (cera alba), hunaja tai lampaan villarasva (lanolin).

Vegaaninen kosmetiikka ei ole sama asia kuin luonnonkosmetiikka ja siinä saa käyttää synteettisiä raaka-aineita. Jotta vegaanisen kosmetiikan tunnistaisi helposti, usein tällaisissa tuotteissa on joku vegaaniutta osoittava merkki tai se on ilmaistu sanallisesti (esimerkiksi ei sisällä eläinperäisiä raaka-aineita tai sopii vegaaneille). Vegaaniuden merkitseminen tuotteisiin on vapaaehtoista ja markkinoilla on paljon tuotteita, jotka sopivat vegaaneille, vaikkei sitä tuotteessa erikseen mainita.

Koska vegaaniselle kosmetiikalle ei ole virallista määritelmää, saattavat eri sertifikaattien ja merkkien vaatimukset sallituille raaka-aineille vaihdella. Kannattaa tutustua merkkien sisältövaatimuksiin, jos haluaa tietää asiasta tarkemmin. Aina voi myös kääntyä tuotteesta vastaavan yrityksen puoleen ja kysyä asiasta.

Tuotteen ympäristöystävällisyyttä ei voi päätellä sen perusteella, onko tuote ns. tavallinen, vegaaninen tai vaikka luonnonkosmetiikkatuote. Ympäristöystävällisyyteen vaikuttaa koko tuotteen elinkaari (mm. tuotanto, koostumus, kuljetukset, käyttö, jätteet). Vegaaninen kosmetiikka ei siis automaattisesti tarkoita ympäristöystävällisempää kosmetiikkaa.

On hyvä muistaa, että vegaanista kosmetiikkaa koskee samat lainsäädäntö- ja turvallisuusvaatimukset kuin kaikkea muutakin kosmetiikkaa, ts. se kuuluu EU:n kosmetiikka-asetuksen (1223/2009/EY) soveltamisalaan.

Ainesosan nimestä ei voi päätellä aina sen alkuperää

Kaikki kosmetiikan ainesosat tulee merkitä kunkin tuotteen ainesosaluetteloon, mutta aina raaka-aineen alkuperää ei voi päätellä sen nimestä. Moni kuluttaja tunnistaa ainesosaluettelosta eläinperäiseksi esimerkiksi mehiläisvahan (cera alba) tai lampaanvillarasvan (lanolin), mutta moni ei välttämättä tiedä, että esimerkiksi steariinihappo (valmistetaan kasvirasvoista/öljyistä toisin kuin ennen) ja hajusteainesosa myski (valmistetaan synteettisesti) eivät nykyään ole eläinperäisiä. 

Tänä päivänä kosmetiikassa käytetyt eläinperäiset raaka-aineet ovat pääsääntöisesti eläinten tuottamia aineita, kuten vuohenmaito ja hunaja. Nämä ovat käytettyjä ja hyviä kosmetiikan raaka-aineita. Näiden kerääminen ei vahingoita eläimiä, esimerkiksi hunajaa kerättäessä ei vahingoiteta mehiläisiä.

Eläimen kudoksista tehtyjen raaka-aineiden käyttö on vähentynyt kosmetiikassa ja ne on pyritty korvaamaan synteettisillä aineilla, mikäli se on vain mahdollista. Hyvä esimerkki tuotteesta, jota enää ei juurikaan valmisteta eläinperäisistä raaka-aineista, on saippua.